Ihanaa ja rauhallista joulua!

 

Hilla treenaa

Hillan kanssa ollaan nyt käyty muutamissa mätsäreissä lähinnä Epun cheeleaderinä. Vallitsevan tilanteen vuoksi ei pääse tai ei mielellään päästetä turisteja, niin mikäs siinä kuin omaakin koiraa kehään, niin pääsee tsemppaamaan Eppua :D 

Toki Hillakin hyötyy tilanteesta. Vaikka Hilla on aina ollut reipas ja rohkea, niin yllätykseksi Hilla menikin vähän jumiin hälinässä. Ensimmäisessä mätsärissä Hilla jopa väisti tuomaria. Vielä näkyy jännitys kuitenkin ruoka/herkkupuolella. Omassa suojaisessa kevarissa ruokakin maistuu, mutta ei oikein ulkopuolella. Kuitenkin on erittäin kiinnostunut kavereista ja leikkii kun leikittää. Jännityksen kanssa ollaan siis edistytty suotuiseen suuntaan, ja treenejä jatkekaan niin mätsäreissä ja ihan vaikka käymällä kauppakeskuksissa. 

Lisäsin Hillallekin nyt mätsäri tuloksia varten sivut, jonne kerään osan muistoksi -> *klik*. Päälaji toki tulee olemaan Rally, jos Hilla siitä oikein kunnolla innostuu ja treenit tuottaa tulosta. Ohjatut treenit aloitamme tammikuussa jos vaan tilanne tämän sallii.

Alla oleva kuva on tältä päivältä Hyvinkäältä, jossa Hilla oli pa SIN3. 

Noin viikko sitten Lohjalla Hilla oli upeasti PUN1 ja ylsi BIS-kehässä ns. viidenneksi. Tuossa vaiheessa Hilla otti kovat kierrokset taputuksista ja siitä lähti homma leviämään. Ei kelvannut namit ei mitkään. Siinä vaiheessa oli oikeutettua pudottaa meidät karkeloista pois.  Harmittaa toki, mutta ei tällä treenimäärällä voi vaatia paljon. Pikkuhiljaa onnistumisien kautta eteenpäin :)

Priimaa pukkaa

  Hilla kävi syyskuussa virallisissa terveystutkimuksissa hienoin tuloksin.

Lonkat A/A

Kyynärät 0/0

Selkä LTV0, VA0

Silmät Yksi ripsi, muuten OK

Polvet 0/0

Sydän OK

Paimennustaipumustesti PAIM-T

Jokaisen koiran kanssa on tähän asti tullut kokeiltua jotain uutta, Hillankaan kanssa ei poikkeuksia tämän kanssa. Muiden paimenkoirarotujen kasvattajien sivuja tutkiessa tuli vastaan erilaisia pyyntöjä ja toiveita tulevien pentujen omistajille. Näitä tutkiessa mm. paimennustaipumustesti vilahti toivelistalla ja siitä tulikin kipinä, että miksi ei, miksi en veisi Hillaa jos vaan paikan saan. Paimennustaipumustestissä ei vielä varsinaisesti koiran tarvitse osata mitään, niin rohkaisin itseni. Huomasinkin, että SCY oli järjestämässä taipparia. Pienen lisäselvityksen jälkeen tiesin, että vain 15 koiraa otetaan mukaan, etusijalla jäsenistön colliet. Olin aivan varma, että collieita riittää kyllä yllin kyllin, mutta koska olen SCYn jäsen ja täten heti collieiden jälkeen jonossa, niin päätin yrittää ja iloksemme saimmekin paikan testiin. Paikan päällä kävi ilmi, että oli toinenkin muun rotuinen koira paikalla. Tiukille siis meni, mutta paikka saatiin.

Arpaonni suosi lähtönumeroksi 3. Muuten ei ollutkaan aikaisempaa kokemusta lajista, niin jännityksellä jäätiin odottamaan mitä tulee ja miten homma etenee eli hyvä, että siinä muutama koira oli ennen meitä. Sosiaalisuus osuus meni siihen asti hyvin kunnes koiran kanssa piti tehdä pieni rata ilman hihnaa. Kysyin kahdesti, ettäkö vapaanako koira? Ja suorituksesta tulikin hyvin Hillan näköinen - sokka lähti irti, koska vapaana on niin kivaa ja olihan autossa jo odoteltu tarpeeksi. Muut osiot kuitenkin sai OK:lla läpi, mutta olihan se kontakti onnetonta. Radalla olisi pitänyt, huom olisi pitänyt ylittää rapiseva alusta (tässä tapauksessa kyseessä oli avattu isompi koiran ruokapussi), sen jälkeen olisi pitänyt kiertää matkan päässä oleva puu, jonka jälkeen olisi pitänyt hypätä alas tai ylös pienelle muurille (este). Matkalla myös kuului kuppien kolinaa, johon Hilla hieman reagoi. Vaikka Hillalla oli sokka irti ja juokseminen oli kivaa ja sain ihan yksin kiertää puut ja ylittää rapisevat alustat, niin ei Hilla pidemmälle kuitenkaan lähtenyt. Hän oli vain vähän onnellinen ja se riitti läpäisemään osion eli Hilla pääsisi lampaitakin katsomaan.

Paimennustaipumusosiossa Hilla otti kontaktia lampaisiin vasta lähempänä. Seurasi kuitenkin kiinnostuneena laumaa. Aitauksessa sisällä Hilla halusi liikuttaa lampaita, mutta ei ottanut tasapainoa. Nämä otettu suoraan arvostelulomakkeelta. Siinä vaiheessa kun liina piti pudottaa maahan ei koiraa saanut katsoa eikä huomioida. Tuijottelin vain lampaita ja tein kuten tuomari opasti. Eihän siinä itse tiedä mitä ja miten koira tekee :D Paimennustaipumusosiosta Hilla sai hienosti Hyvän ja samalla siis läpäisi testin.

Eli virallisesti PAIM-T H, L

Hyvä Hilla <3

Godhilla the great

Hillalle tulee 6 kk täyteen tällä viikolla, niin tuli otettua taas mittoja. Korkeutta on kasaantunut <38,5 cm, painoa 7,6 kg. Hampuleitakin uupuu, joten suu rtg-kuvataan myöhemmin, jotta nähdään tilanne tarkemmin. 

Hammaspuutoksien ja korkeuden vuoksi taidamme keskittyä Hillan kanssa vain rallyyn ja treenit olenkin pikkuhiljaa leikin varjolla aloittanut verkkokurssin avustuksella. 

Koska Islakin on jäänyt pois kaikista virallisista kisoista ja tapahtumista doping-sääntöjen vuoksi, niin tällä hetkellä on valitettavasti se tilanne ettei näyttelykoiraa ole. Eikä sen puoleen jalostuskoiraakaan, hammaspuutoksien vuoksi Hillaa ei sovi käyttää. Harmittaa vietävästi, jos sanoisin muuta valehtelisin. Onneksi on kuitenkin näitä muitakin harrastuksia ja toivotaan vaan paljon terveyttä.

Täytyy katsoa ja miettiä ottaisiko kuitenkin näistä syistä laumaan vielä sen kolmannen. Kolmas kerta toden sanoo? Eikö ne niin sano? Ei kahta ilman kolmatta? Nämä perustelut menee aivan varmasti miehellekin läpi :D

 

Reilu viikko ollaan nyt tutustuttu toisiimme ja ympäristöön. Mukavasti alkaa pikkuhiljaa pentuarki tasoittumaan, vaikkakin ulkona saa juosta harvasen hetki ja sukassa roikkuu pieni karvainen naskalihammas :) Hilla on kasvanut hienosti toteuttaen pennulle sopivaa peruskaavaa - leiki, syö, kakkaa, nuku *toista* 

Tänään Hillalla olikin ensimmäinen neuvolakäynti. Ensimmäistä kertaa tuli annettua ns. varhaisrokote eli pääsemme jo parin viikon päästä moikkailemaan muitakin koiria. Paino on kivunnut 2,10 kiloon ja mittaa on saavutettu 22 cm (jos nyt osui kohdilleen).

Pikkuinen on saapunut

Tervetuloa kotiin pikku Hilla <3 

Hilla saapui meille eilen Golden Rose kennelistä täyttämään Nanan pienet, mutta hyvin karvaiset saappaat. Toiveissa olisi Hillasta saada näyttelykoira rally-tokon lisäksi ja mitä nyt ikinä keksitäänkin. Loput riippuukin ihan minkälainen neidistä kasvaa ja mitä terveystarkit sanoo :) 

*Hillan omat sivut*

Suruksemme Nana jouduttiin saattelemaan viimeiselle matkalle 11-vuoden iässä. Kaikki tapahtui niin nopeasti... Ihana Nana, ikävä on jäätävä :(

19.10.2008 - 10.2.2020

Viimeisimmät näyttelykuulumiset

Nyt kun kalenteriin tuli vapaata sattuneesta syystä, voisin tännekin puolelle päivittää kuulumiset. Kotkan jälkeen ERI putki jatkui Suomen näyttelyissä Riihimäellä x2, Helsingissä, Porvoossa ja Messareissa. Porvoossa Isla ylsi lisäksi hienosti PN4 sijaan.

Koska Suomesta oltiin saatu 2019 vuoden aikana kaksi Cacibia, oli tietenkin kova nälkä lähteä haalimaan niitä lisää rajojen takaa - alkaen Virosta marraskuussa. Lauantaina suomalaisella tuomarilla Isla oli PN3, joten joudumme jälleen taas jännittämään sunnuntaihin. Mutta mikäs siinä jännitellessä, koska liettualainen tuomari tykkäsi Islasta kovin. Isla oli upeasti ROP ja saatiin se mitä lähdettiin hakemaan eli kolmas Cacib. Myös kaverin koirat pärjäsi molemmat hienosti, täydellinen keikka täytyy myöntää.

Isla sai ensimmäisen Cacibin 31.3.2019 jonka vuoksi jäimme odottamaan vuoden täyttymistä. Olimme jo katselleet, että Liettuan Moletaissa olisi toukokuussa 2020 näyttelyt ja olimme jo saaneet hienon porukan kasaan ja varauksetkin tehtyä. Kun ilmoittautumisen ensimmäinen aalto lähestyi, oli korona tilanne lähtenyt pahaan suuntaan. Tätä tekstiä kirjoittaessa on edelleen Liettua ilmeisesti järjestämässä ko. näyttelyä, mutta teimme jo aikasemmin päätöksen ettemme lähde. Mikä on ehdottomasti oikea päätös, vaikka harmittaa kovasti. Ennen syksyä en kyllä uskalla miettiä mitään reissuja. 

Olin kerennyt ilmoittamaan Islan kolmeen Suomen vuoden 2020 näyttelyyn. Yksi peruttiin kokonaan ja kaksi siirrettiin syksyyn. Toivottavasti tilanne paranee pian ja pääsisi kehiin taas! Tätä odotellessa ulkoilemme ja treenailemme pientä kivaa kotosalla, kuten NoseWorkiä :)

>ARVOSTELUT<

Paras narttu - näyttelyiden hulinaa

Viikko kulunut Kotkan intistä, viikon olen sulatellut tapahtumia ja vieläkin leijun pilvissä. Muistan kuinka aamulla Showlinkin sovellusta avatessa ja koirien nimiä katsellessa kauhistelin valionarttujen määrää. Seitsemän yhteensä, täten kuusi kilpasiskoa. Yleisfiiliksen toki vaikutti, mutta ei tuota kerennyt hirveästi murehtia kun energia meni heti aamusta kamojen roudaamiseen autolta kehän laidalle. Kotkassa matkat ovat nimittäin pidempiä kuin muissa näyttelyissä. Matka tuntui vielä pidemmältä mitä ehkä oli, koska maasto oli ajoittain kivistä polkua eikä vain asfalttia tai hiekkatietä ja kärry oli mikä oli. Alkulämpö check! 

Pikku teltalle onneksi löytyi juuri sopiva rakonen ihan kehän läheltä. Sitten vaan seuraamaan tuomarin linjaa joka kattoikin ERI:stä ihan H:n asti. Valiourokset kaikki saivat ERI:n. Tämähän ei vielä kerro mitään, mutta toivoin suuresti, että ko. linja säilyisi myös valionarttujen kanssa ja säilyihän se. Ainahan ERI on kivempi kuin esim. EH. Valionartuista kaikki oli paikalla, joista pieneksi yllätykseksi tuomari valikoi Islan parhaaksi. Wau!! Rintarontingilla paras narttu kehään, jossa Isla tekikin temput. Ei, temput ei sisältänyt kakkoja kehään :D VAAN Isla oli paras narttu ja VSP. Hännästä sai pienen nootin, olisiko alemmalla hännällä ollut jopa ROP:pi, mahdollisesti. Tästä huolimatta, tulos oli mahtava, VSP ja parhaana narttuna CACIB kouraan. Se olikin Islan toinen Suomen CACIB, mikä tarkoittaa, että ulkomaille pitäisi suunnata auton nokkaa :) 

En koskaan kuvitellut, että oltaisiin tässä tilanteessa. Pitkä taival ollaan Islan kanssa menty opetellessa näyttelymaailmaa. Isla ei ole nimittäin innokkuudellaan siitä helppoa tehnyt, mutta tässä ollaan - kaikki on mahdollista! :D

>ARVOSTELU<

 

 

Rallitteleva mummo

Sattumalta huomasin, että Koirakeidas järjesti Rally-tokon möllikisat, jossa oli mukana Supermölli-alo luokka. Rata oli vähän helpompi ja lyhyempi kuin normaalisti. Tämmöinen luokka sopisi hyvin Nanalle joka tykkää hööspätä, mutta pidentyvä diagnoosilista verottaa omansa. Rohkea rokan syö, ilmoitin Nanskun mukaan. Tällä kertaa Isla sai jäädä kotiin odottamaan. Jotain pientä olin Nanan kanssa treenaillut, mutta linjat on ollut aika rennot ja löysät jo nivelrikon vuoksi. Eikä samaisesta syytä oikein voi treenata, niin paljon kuin haluaisi. 

Treeneistä viis, tai treenaamattomuudesta, lähdettiin pitämään hauskaa ja Nansku töpsytteli 94 pisteellä hienosti 3. sijalle. Taitava mummo! <3

Ihmeiden aika ei ole ohi!

Seurasin kauhulla kun samainen tuomari arvosteli hyvin tiukalla linjalla lauantaina Lahdessa mäyräkoiria. Tiesin ettei olisi mitään toivoa pärjäämisen kanssa, kun hyvä että kilpailuluokan ykkönen sai SA:n jos sekään. Tällä tunnelmalla sunnuntaina kamat ja koira autoon ja nokka kohti Lahtea.

Sama linjahan jatkui tuomarilla myös sunnuntaina. Hyvin tiukka, laatuarvostelut käytössä ihan H:sta lähtien. Valioluokan narttuja oli ilmoitettu viisi, mutta paikalle oli saapunut kolme. Jotain aivan käsittämätöntä tapahtui, Isla oli luokkansa ensimmäinen ja sai kun saikin SA:n ja PN kehässä upeasti pyyhälsi iloisella hännällä toiseksi saaden ensimmäisen Cacibinsa!! Ihan mieletöntä!! Ei tarvinnut tällä kertaa ostaa lakuja lohdutukseksi :D 

Seuraavia toukokuisia näyttelyitä odotellessa treenaillaan ja yritän pähkäillä miten saataisiin häntä pysymään liikkeessä vähän alemmalla tasolla. Ei tule olemaan helppo rasti :D

>Arvostelut<

Nanan diagnoosilista senkun pitenee

Nanaa on hoidettu jo useamman vuoden nivelrikon vuoksi eikä valitettavasti pärjää ilman päivittäisiä kipulääkkeitä. Tulehduskipulääkettä ollaan vielä jouduttu vaihtamaan useampaan otteeseen närästys ongelmien vuoksi. Viikko sitten Nana oksensi aamupalansa aamupäivän aika ja sen jälkeen joka päivä maiskutteli ja röyhtäili. Närästyslääkkeestä ei juuri apua ollut. Kun Nana seuraavalla viikolla oksensi jälleen melkein heti aamupalan jälkeen, oli pakko alkaa miettimään käyntiä eläinlääkärillä. Jotain outoa tilanteessa oli, oksennus tuli outoon aikaan verraten edellisiin närästyksiin ja närästyslääke ei tosissaan auttanut. 

Saatiin aika onneksi heti seuraavalle päivälle, jonka aamuna Nana pulautti kolmannen kerran, sillä kertaa jo ennen aamupalaa. Vaikka verinäytteet on viimeksi otettu joulukuussa, päätin paastottaa Nanan varmuuden vuoksi ja hyvä niin. Kun olin kertonut oireet, niin eläinlääkäri oli samantien sitä mieltä, että on parempi ultrata. Ultrassa olikin selkeitä löydöksiä jotka viittasi vahvasti sappirakon mucoceleen sekä suoliston alussa oli merkkejä kroonisesta tulehduksesta. Tämän myötä otettiin myös verinäytteet, joista osa lähti ulkoiseen labraan ja niitä tuloksia edelleen odottelen. Muuten verinäytteissä ei onneksi ollut suurempia heittoja, vain rasva-arvot oli hiukan koholla..muistaakseni oli jo joulukuussa eli se pysynyt ennallaan.

Mukaan saatiin Adursalia sekä Tylosinia. Kontrolli sovittiin reilu kolmen viikon päähän. Nyt ei auta kuin toivoa parasta! Ainahan se olisi parempi jos ei tarvitsisi lähteä leikkaamaan, vielä kun kyseessä ei ole mikään pieni operaatio. Viime vuonna aiheesta oli Sheltit-lehdessä artikkeli, onneksi tuon säilytin.  Täytyy yrittää etsiä myös netistä keskusteluja tms., josta saisi vähän tietoa/infoa/henkistä tukea.

Koska suoliston alussa oli tulehdusta, niin pidämme tulehduskipulääkkeestä pienen tauon. Gabaa onneksi saa antaa. Tietenkin Nana vielä jännitti tutkimuksia sen verran, että jännittämällä kipeytti lonkkansa pahasti. Tilannetta rauhoitellaan nyt BOT-loimella ja levolla. Ulkona käydään vain tarpeilla ja katsotaan josko tilanne on rauhoittunut loppuviikosta muiden oireiden osalta sen verran, että uskaltaa ottaa tulehduskipulääkkeen takaisin menuuseen. Yritä tässä nyt tasapainotella näiden kahden vaivan kanssa. 

Kuinka paljon pienen koiran täytyy saada vaivoja kontolleen :( 

2019 näyttelyt korkattu

Karautettiin vuoden ensimmäiseen näyttelyyn Turkkuseen 20.1.19. Aamulla Showlinkin sovelluksen kautta pystyin jo koirien nimien perusteella sanomaan, että mennään ostamaan lakua ja pitämään hauskaa. Kovaa valio mimmiä taas vastassa, puhumattakaan muiden luokkien koirista :) 

Lastattiin auto täyteen ja road trip alkakoon. Tämä reissu oli myös ensimmäinen oikea kunnon pidempi testi Zylkene-valmisteelle (ei varoaikaa). Aikaisemmin matkat on ollut huomattavasti lyhyempiä. Jossain vaiheessa Isla välillä nousikin ylös, mikä ei ole koskaan ollut hyvä merkki, tai katseli istuen suoraan ulos eteenpäin ja jos en väärin kuullut, niin pientä maiskutusta oli. Tästä huolimatta pääsimme perille ilman pahoinvointia ja kotimatkallakin oli vain pienen aikaa pienen pieni kuola parta. Eli todella mahtavaa! Zylke on hyvä ja toimiva sekä vieläpä doping vapaa! Juuri tätä ollaan etsitty pitkään!

Tällä kertaa kehät sijaitsi A-hallissa ja ihanasti oli kyllä tilaa. Yleensä meinaa olla kuin sillit purkissa ahtaasti kaikki. Oltiin taas sen verran hyvissä ajoin liikenteessä, että jokunen tunti jouduttiin odottamaan narttujen vuoroa. Tuomari oli vielä hienosti aikataulussa. Valioluokan narttuja oli kaiken kaikkiaan 5 ja Isla oli ERI4. Vaikka ei voitu isoon ryhmiin jäädä, jos sikseen olisi tullut, kasvattaja halusi Islan kasvattajaryhmään mukaan. Kasvattaja olikin kolmesta ryhmästä mahtavasti ROP-kasvattaja ja Islan siskopuoli oli ROP. Hieno ja mukava päivä, vaikka omalta osin kotiin tuotiin vain lakua ja tarjouksesta BC ruokaa seniorille ;) 

Seuraavia näytelmiä saadaankin odottaa parisen kuukautta, maaliskuussa suunnataan Lahteen.

>Arvostelu<

Vuosi 2018 pulkassa

Näin se vuosi taas hurahti. Näyttelytauon vuoksi vuoteen sisältyi vain 4 näyttelyä, tammikuussa 2 ja joulukuussa 2. Määrä ei päätä huimaa, mutta ilokseni Isla valioitui myös Suomeen tammikuussa <3 Tauko oli siis oikein ansaittu ja tuli muutenkin tarpeen. Ei tuotakaan taukoa ihan sohvan pohjalla vietetty. Helmikuussa lähdettiin treenaamaan tavoitteellisesti Rally-tokoa ja kesän aikana tahkottiinkin alokasluokka läpi. Vielä ei olla startattu ollenkaan avoimessa, koska Islan seuraaminen ei ole ihan sitä parasta eli vahvistellaan sitä tässä rauhassa sekä opetellaan uusien kylttien tuomat haasteet. Kyllä saa olla tyytyväinen vuoteen, Islalle FI MVA titteli sekä koulari RTK1. Tästä on hyvä jatkaa :)

Vuonna 2019 on tarkoitus käydä Islan kanssa INT ja NORD -näyttelyissä mm. CACIB jahdissa. Katsotaan tuleeko ulkomaan reissut taas kuvioihin missä vaiheessa. Jännitellään myös saadaanko laumaan vahvistusta vuoden aikana. Kaikenlaista kivaa siis odotettavissa :)

Oikein mukavaa ja menestyksellistä uutta vuotta kaikille!!