Jokaisen koiran kanssa on tähän asti tullut kokeiltua jotain uutta, Hillankaan kanssa ei poikkeuksia tämän kanssa. Muiden paimenkoirarotujen kasvattajien sivuja tutkiessa tuli vastaan erilaisia pyyntöjä ja toiveita tulevien pentujen omistajille. Näitä tutkiessa mm. paimennustaipumustesti vilahti toivelistalla ja siitä tulikin kipinä, että miksi ei, miksi en veisi Hillaa jos vaan paikan saan. Paimennustaipumustestissä ei vielä varsinaisesti koiran tarvitse osata mitään, niin rohkaisin itseni. Huomasinkin, että SCY oli järjestämässä taipparia. Pienen lisäselvityksen jälkeen tiesin, että vain 15 koiraa otetaan mukaan, etusijalla jäsenistön colliet. Olin aivan varma, että collieita riittää kyllä yllin kyllin, mutta koska olen SCYn jäsen ja täten heti collieiden jälkeen jonossa, niin päätin yrittää ja iloksemme saimmekin paikan testiin. Paikan päällä kävi ilmi, että oli toinenkin muun rotuinen koira paikalla. Tiukille siis meni, mutta paikka saatiin.
Arpaonni suosi lähtönumeroksi 3. Muuten ei ollutkaan aikaisempaa kokemusta lajista, niin jännityksellä jäätiin odottamaan mitä tulee ja miten homma etenee eli hyvä, että siinä muutama koira oli ennen meitä. Sosiaalisuus osuus meni siihen asti hyvin kunnes koiran kanssa piti tehdä pieni rata ilman hihnaa. Kysyin kahdesti, ettäkö vapaanako koira? Ja suorituksesta tulikin hyvin Hillan näköinen - sokka lähti irti, koska vapaana on niin kivaa ja olihan autossa jo odoteltu tarpeeksi. Muut osiot kuitenkin sai OK:lla läpi, mutta olihan se kontakti onnetonta. Radalla olisi pitänyt, huom olisi pitänyt ylittää rapiseva alusta (tässä tapauksessa kyseessä oli avattu isompi koiran ruokapussi), sen jälkeen olisi pitänyt kiertää matkan päässä oleva puu, jonka jälkeen olisi pitänyt hypätä alas tai ylös pienelle muurille (este). Matkalla myös kuului kuppien kolinaa, johon Hilla hieman reagoi. Vaikka Hillalla oli sokka irti ja juokseminen oli kivaa ja sain ihan yksin kiertää puut ja ylittää rapisevat alustat, niin ei Hilla pidemmälle kuitenkaan lähtenyt. Hän oli vain vähän onnellinen ja se riitti läpäisemään osion eli Hilla pääsisi lampaitakin katsomaan.
Paimennustaipumusosiossa Hilla otti kontaktia lampaisiin vasta lähempänä. Seurasi kuitenkin kiinnostuneena laumaa. Aitauksessa sisällä Hilla halusi liikuttaa lampaita, mutta ei ottanut tasapainoa. Nämä otettu suoraan arvostelulomakkeelta. Siinä vaiheessa kun liina piti pudottaa maahan ei koiraa saanut katsoa eikä huomioida. Tuijottelin vain lampaita ja tein kuten tuomari opasti. Eihän siinä itse tiedä mitä ja miten koira tekee :D Paimennustaipumusosiosta Hilla sai hienosti Hyvän ja samalla siis läpäisi testin.
Eli virallisesti PAIM-T H, L
Hyvä Hilla <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti