Viikko kulunut Kotkan intistä, viikon olen sulatellut tapahtumia ja vieläkin leijun pilvissä. Muistan kuinka aamulla Showlinkin sovellusta avatessa ja koirien nimiä katsellessa kauhistelin valionarttujen määrää. Seitsemän yhteensä, täten kuusi kilpasiskoa. Yleisfiiliksen toki vaikutti, mutta ei tuota kerennyt hirveästi murehtia kun energia meni heti aamusta kamojen roudaamiseen autolta kehän laidalle. Kotkassa matkat ovat nimittäin pidempiä kuin muissa näyttelyissä. Matka tuntui vielä pidemmältä mitä ehkä oli, koska maasto oli ajoittain kivistä polkua eikä vain asfalttia tai hiekkatietä ja kärry oli mikä oli. Alkulämpö check!
Pikku teltalle onneksi löytyi juuri sopiva rakonen ihan kehän läheltä. Sitten vaan seuraamaan tuomarin linjaa joka kattoikin ERI:stä ihan H:n asti. Valiourokset kaikki saivat ERI:n. Tämähän ei vielä kerro mitään, mutta toivoin suuresti, että ko. linja säilyisi myös valionarttujen kanssa ja säilyihän se. Ainahan ERI on kivempi kuin esim. EH. Valionartuista kaikki oli paikalla, joista pieneksi yllätykseksi tuomari valikoi Islan parhaaksi. Wau!! Rintarontingilla paras narttu kehään, jossa Isla tekikin temput. Ei, temput ei sisältänyt kakkoja kehään :D VAAN Isla oli paras narttu ja VSP. Hännästä sai pienen nootin, olisiko alemmalla hännällä ollut jopa ROP:pi, mahdollisesti. Tästä huolimatta, tulos oli mahtava, VSP ja parhaana narttuna CACIB kouraan. Se olikin Islan toinen Suomen CACIB, mikä tarkoittaa, että ulkomaille pitäisi suunnata auton nokkaa :)
En koskaan kuvitellut, että oltaisiin tässä tilanteessa. Pitkä taival ollaan Islan kanssa menty opetellessa näyttelymaailmaa. Isla ei ole nimittäin innokkuudellaan siitä helppoa tehnyt, mutta tässä ollaan - kaikki on mahdollista! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti